tiistai 8. syyskuuta 2009

Humanismi vs. luonnontiede? Turhaakin turhempi tappelu.

Onnellinen se, joka on elämässään säästynyt kuulemasta typeriä kirjallisuuden luokitteluyrityksiä.

Usein tällaiseen meininkiin syyllistyvät varsinkin epätoivoisesti fiksua esittävät jonkun tietyn tyyppisen genrekirjallisuuden hc-fanit, mutta sattuu sitä paremmissakin piireissä. Esko Valtaojan taannoisessa trilogiassa nimittäin ehdotetaan (ehkä puolivakavissaan, ehkä ei) että kirjallisuutta voitaisiin ryhtyä luokittelemaan sen mukaan, noudatetaanko sen sisäisessä realismissa luonnonlakeja vai ei.

Siis täh?

Nähtävästi tämän luokittelun mukaisesti meillä siis olisi Kirjallisuus A, jota edustaa esimerkiksi Täällä Pohjantähden alla, jonka tärkein meriitti lienee siis siinä, että Jussi heiluttaa kuokkaansa sulassa sovussa painovoiman, kitkan ja liike-energian kertymisen vallitsevien normien kanssa. Valtaojan dissaamalle alemmalle kulttuuritasolle taas jää Kirjallisuus B. Jos hominidi ei ihan hirveästi piittaa vaikkapa Sormusten herrasta, syynä ei Eskon taksonomiassa saa olla esimerkiksi teoksen ahdistavan mustavalkoinen maailmankuva vaan Gandalfin, Sarumanin ja kumppanien kyky ylittää tunnetun fysikaalisen todellisuuden lainalaisuudet taikomalla.

Voi luoja. Siinä meni melkoinen määrä inhimillisen ajattelun historiaa makkeliin.

Valtaojan trilogiaa sävyttää kauttaaltaan melkoinen "kovien" luonnontieteiden markkinointi humanismin kustannuksella, mikä ajoittain johtaa varsin huvittaviin lopputuloksiin. Sitä oikein kuulee rattaiden rutisevan astronomin päässä, kun maailmankaikkeuden laajuutta käytetään perusteena inhimillisen kokemuksen arvottomuuden todisteluun - ja heti seuraavassa hetkessä kehutaan kirjastonhoitajan suosittamaa Homerosta ainutlaatuisena runoutena, johon vain ihminen kykenee.

Tajuan kyllä, että yrityksenä on sovittaa yhteen kaksi erilaista todellisuusaluetta, mutta yritys tuntuu kyllä nielevän kirjoittajan kaikki voimat ja lopputuloksena jäädään surkeasti puolitiehen. Asiahan on yksinkertaisesti niin, että Fg = GMm/r2 ihmisistä riippumattakin (tosin ei noin ilmaistuna) mutta mitään meille mahdollista merkitystä - tai merkitystä ylipäätään - asialla EI ole humanististen tieteiden tutkiman inhimillisen kokemuksen ulkopuolella.

Humanismi ei muutenkaan ole erityisesti muotia. Melkein päinvastoin - ainakin meillä tuolla Yliopistonmäen hum. tiedekunnassa on kovasti rummutettu antihumanismia ja muita typerien ihmisten käsissä kaiken toiminnan merkityksellisyyden häviämiseen johtavia postmoderneja tuhotuotteita varsinkin ns. "naistutkimuksen" nimissä. Tästä voisi kyllä kirjoittaa melkein kirjan, mutta jotenkin uskoisin, ettei noilla ajatelmilla normaalien ihmisten maailmassa ole onneksi suurtakaan väliä, joten mitäs pienistä.

Huvittavinta tuossa yo-jutussa ehkä on se, että mitä rankempi antihumanismin kannattaja on kyseessä, sitä varmemmin hänellä ei ole aavistustakaan siitä, että Fg = GMm/r2 ja sähkö tulee töpseliin jostakin muualta kuin Gandalfin sauvasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti