lauantai 29. elokuuta 2009

Maailman lyhyin tarina - nyt myös suomeksi

Itse haluaisin kerätä yhdestä ainoasta lauseesta, tai rivistä, koostuvia tarinoita, jos se olisi mahdollista. Mutta tähän asti en ole löytänyt ainuttakaan joka ylittäisi guatemalalaisen kirjailijan Augusto Monterroson "kertomuksen": "Cuando despertó, el dinosaurio todavía estaba allí." (Kun hän heräsi, dinosaurus oli vielä siellä.)

-
Italo Calvino: Kuusi muistiota seuraavalle vuosituhannelle

Superlyhyet kertomukset kiehtovat monia muitakin. Calvino painottaa yksittäistä lausetta; ison kirjaimen ja pisteen väliin tungettu viesti kieltämättä lieneekin kaikkein iskevin, eikä siinä suhteessa "Dinosaurusta" ole ylitetty vieläkään. Monterroso hallitsee muutenkin lyhyen muodon tarinat erinomaisesti, minkä voi tarkistaa vaikka suomeksi ilmestyneistä valikoimista Kootut teokset ja muita kertomuksia, sekä Musta lammas ja muita eläinsatuja.

Mutta jos kriteerinä pidetään sanojen määrää, Monterroso on äskettäin kohdannut voittajansa, vaikka tässä tarinassa onkin tuhlailtu lauseita peräti kaksi kappaletta:

Luis Felipe G. Lomelí: Maastamuuttaja
- Unohdattekohan nyt jotain?
- Toivottavasti!

Vuonna ´75 syntynyt, sympaattisen näköinen meksikolainen fyysikko ynnä muu on tähän mennessä julkaissut kaksi teosta, Todos santos de California (2002) ja Ella sigue de viaje (2005). "Maastamuuttaja" ilmestyi alunperin jälkimmäisessä teoksessa.

Hän ei omien sanojensa mukaan halua tuhlata paperia. Ymmärrän häntä erinomaisesti. Moni muukin voisi ottaa oppia. Esimerkiksi siirtolaisuudesta on kirjoitettu valtava määrä massiivisia eepoksia, joiden pääasiallinen sisältö on jotakuinkin ilmaistu tuossa edellä. Lyhyen kertomuksen toimivuus kuitenkin riippuu karkeasti luonnehtien kahdesta seikasta.

Ensinnäkin, mikäli lukijalla ei ole omakohtaista kokemusta kertomuksen aiheesta, sen ymmärtäminen riippuu pidempien ja yksityiskohtaisempien tarinoiden olemassaolosta ja niiden tuntemisesta - tässä mielessä esimerkiksi Lomelín kertomus muistuttaa vähän muinaispohjoismaista kenningiä. Joskus kauan sitten urhea viikinki saattoi osoittaa sivistyneisyytensä hoksaamalla realistisen tapahtumainkulun skaldirunoilijoiden suoltamien outojen symbolisten tiivistelmien takana; käytännössä kenningien käyttö varmasti saattoi johtaa myös täsmälleen päinvastaiseen suuntaan, kun lehmän lypsämisestä viriteltiin "vihreäin kesänmiekkojen ahmasijan äidin-hopean valutus". Tsennaatteks? (Ok, tuo laini on sitten mun oma. Älkää naurako islantilaisille sen takia.)

Mutta ainakin Latinalaisessa Amerikassa eräänlaiseksi lyhyiden kertomusten grand old maniksi kohonnut Jorge Luis Borges ymmärsi erinomaisesti kenningien ja lyhyiden kertomusten välisen suhteen. Eräässä Hiekkakirjan tarinassa Borges nimittäin kertoo runoilijasta, joka loi täydellisen traditonaalisen runoelman. Kuninkaan mielestä runoelma oli niin täydellinen, että vaikka kaikki muu kirjallisuus katoaisi, sen pohjalta voitaisiin luoda kaikki myytit ja runokuvat uudelleen. Sen jälkeen skaldi kirjoitti saman tarinan uudelleen tavalla, jonka modernius järkytti kaikkia. Kuningas tahtoi kuulla, mihin runoilija vielä pystyisikään näiden taidonnäytteiden jälkeen.

Pitkän ajan kuluttua runoilija palasi takaisin. Aluksi ihmisraunioksi muuttunut laulaja ei suostunut sanomaan kuninkaalle sanaakaan, mutta joutui lopulta taipumaan tämän vaatimusten edessä. Hän kuiskasi kuninkaan korvaan yhden ainoan sanan, johon oli onnistunut tiivistämään koko todellisuuden. Kuningas romahti ja hänen mukanaan koko valtakunta. Nyt he tiesivät kaiken, mitä heidän maailmassaan tiedettävissä oli, eikä silloin millekään heidän tiedoistaan ollut enää mitään käyttöä.

...


Mutta mikä on se kuuluisa toinen seikka? Lukutaito. Tai maalaisjärki, miten haluatte :) Lyhyt kertomus voi nimittäin synnyttää oivalluksen myös omakohtaisen arkikokemuksen, ei seikkaperäisempiin tarinoihin nojaavan intertekstin kautta. Tähänkin löytyy esimerkki traditiosta - Monterroso ainakin oli hyvin tietoinen asiasta. Kyseessä ovat nimittäin antiikin ja/tai keskiajan eläinsadut, jotka harvoin ylittävät hillityn tekstiviestin mittaa. Luultavasti jokainen ymmärtää, miksi pihlajanmarjat olivat ketun mielestä happamia, vaikkei olisi tullut luettua yhtään kirjaa.

Eläinsaduista kasvoi myöhemmin novelli. Hyviä esimerkkejä näiden kahden erityyppisen sähkösanomakirjallisuuden suhteista ovat ainakin Boccaccion aikalaisen Franco Sachettin lyhyiden ja nokkelien tykitysten sarja Il Trescentonovelle ja Petrus Alfonsin Disciplina Clericalis, jossa esitellään runsaasti kansanperinteestä napattuja lyhyitä ja iskeviä moraliteetteja ei-niin-kekseliäitten kirkonmiesten saarnojen piristykseksi.

Tavallaan siis eräs novellin historian ympyrä sulkeutuu, ainakin Latinalaisen Amerikan kirjallisuudessa. Mutta ei unohdeta gringojakaan vallan kokonaan. Ernest Hemingway nimittäin vastaa eräästä mikroklassikosta, joka suomennettuna lyhenee kolmeen sanaan. Lomelía se ei voita, sillä alkukielellä Papa joutui lavertelemaan peräti kuuden sanan verran:

"Myytävänä: vauvankengät. Käyttämättömät."

perjantai 28. elokuuta 2009

Hajaantukaa, täällä ei ole mitään nähtävää

                                                                                                        Kuten kuka tahansa nykyään, meitsi on niin muodikas, että päähän sattuu. Sen vuoksi säästänkin virtuaaliuniversumin itseni tarkemmalta kuvailemiselta - kai ne päiväkirjamerkinnät sitten jotain kertovat, jos niikseen tulee. Viittaisin varmaan muuten entiseen päiväkirjaani, ellei se koko nettifoorumi olisi joutunut viruksen kitaan muutamia kuukausia sitten.                                                                                                            
Yritän oppia taas kerran kirjoittamaan. Ainakin kirjoista. Vailla kirjallisuustieteellisiä pakkopullateorioita, joiden pääasiallinen tarkoitus taitaa olla moraalisesti kaikkia edellisiä sukupolvia ylemmän nykytutkijan otsan kiillottaminen. Suomentamisestakin saattaa tulla jotain sanomista, ainakin toivoakseni. Ehkä musiikista tai kulttuurihistoriasta. Varmaan sitten itsestänkin. Luultavasti ihan mistä sattuu, kunnes itseluottamus menee taas lopullisesti :)
                                                                                                                
Tervetuloa, satunnainen ohikulkija.